Arvet kertovat elämästä... ja raskaudesta!

Ihanat kamalat raskausarvet. Joidenkin tutkimusten mukaan noin 90 prosenttia naisista saa raskausarpia kehoonsa raskauden aikana ja 70 prosenttia puberteetin aikana - toisilla ne kirkuvat kirkkaanpunaisina, kun toiset eivät koskaan edes huomaa omiaan. Tai sitten he ovat niitä onnellisia, joille arpia ei vain koskaan muodostu... 

Omat ensimmäiset arpeni alkoivat ilmaantumaan raskauteni toisella kolmanneksella. Muutama arpi reisissä ja olin ihan kauhuissani – APUA! Öljyt, rasvat ja kuorinnat tehokkaaseen käyttöön, ettei vaan tulisi yhtään enempää mutta vielä mitä. Olen jo muutamaan kertaan arvista ystävilleni puhuessani käyttänyt seuraavaa kuvausta ”kuin karhu olisi raadellut”. Jotta nyt pääsen todistamaan, että kyse ei todellakaan ole hormoonihullun raskaanaolevan hapatuksista, alla on hiukan todistusaineistoa tältä päivältä. ”Kaunista” eikös? Pahoittelen herkkänahkaisten reaktiota, mikäli kuva järkytti. Jotenkin nyt tuo sana herkkänahkaiset meinaa vähän naurattaa :)

Voiko raskausarpien saamista oikeasti sitten välttää? Toiset julistavat vartalovoiteiden ja öljyjen mahtavuutta, kun taas toisten mukaan edes rasvassa uiminen ei auttanut. Toisten mukaan taas mitään rasvauksia ei ole edes tarvinnut ja iho on täydellisen tasainen, vaikka lapsia olisi siunaantunut jo useampikin. Kauhulla olen katsonut suosituksia raskaana olevien rasvailuille ja arpivoiteiden käyttäjille: Tuotteita pitäisi lotrata jopa kolmesta neljään kertaa päivässä! Siis olisiko sitä pitänyt kesken töiden kaivaa laukusta alla olevat putelit mukaan ja painella vessaan hoitamaan kyseinen operaatio?!  

Olen hiukan kosmetiikkakriittinen ihminen, enkä usko ihan mihin tahansa markkinointilauseeseen, joka lupaa ”selluliitin sulavan pois viikossa” tai ”juonteiden silottuvan silmänräpäyksessä” (ironista huomioon ottaen kosmetologitaustani). Siispä nyt arpivoiteita tutkiessani olen päättänyt paneutua aiheeseen astetta syvemmälle. Miksi arpia syntyy huolimatta hyvästä ennakoivasta hoidosta?  Tässäpä pieni teoreettinen tietopaketti:

Arvet muodostuvat, kun ihomme keskimmäinen kerros, dermis, venyy huomattavasti lyhyessä ajassa. Venyminen rikkoo dermiksen rakenteen, jolloin ihon syvemmät kerrokset kuultavat läpi arpina. (Lähde)

Raskausarville on amerikkalaisen Mayo Clinicin mukaan määriteltävissä riskiryhmänsä. Heidän mukaansa raskausarpia esiintyy eniten valkoihoisilla naisilla.Muita riskitekijöitä on:

- Jos suvussasi esiintyy raskausarpia

- Olet  raskaana

- Odotat isompaa vauvaa (monsterivauvaa siis tästäkin syyttäminen!)

- Olet ylipainoinen

- Lihot tai laihdut äkillisesti (kuinka moni on saanut arpia laihduttaessa, kysynpä vaan) 

- Käytät kortikosteroidi lääkitystä

No niin. Eli raskausarpia syntyy kun olet raskaana - jännä juttu! Joka paikassa toitotetaan ihon kosteutuksen ja kuorinnan arpien muodostumista ehkäiseviä vaikutuksia, mutta mitäs sitten, kun vahinko on jo käynyt ja juovat koristavat vartaloa?

Helsinkiläisen Klinikka22:n sivuilla törmäsin hiukan järkyttävään luettavaan:

Voiko raskausarpia poistaa?
Raskausarvet, kuten muutkin arvet, ovat pysyviä muutoksia ihossa eikä niitä voida poistaa muuten kuin poistamalla koko ihoalue, jossa arpia on. Mikäli raskausarvet ovat vain navan alapuolisella alueella, voi koko alueen yleensä poistaa.

Että naps vaan nahkaa pois, jos arvet häiritsevät?! Onneksi sentään löysin muilta sivustoilta hiukan mieltä rauhoittavampaa tietoa. Jos arvet tosiaan häiritsevät ja paljon, voit konsultoida lääkäriä erilaisista laserhoidoista, joita arpien häivyttämiseksi on nykyään tarjolla. (Lähteitä 1 2 3)

Jos lääkäri ei missään nimessä ole vaihtoehto (eikä sen mielestäni koskaan tulisi olla ensisijainen), voi arpien häivyttämistä kokeilla erilaisilla arpivoiteilla. Törmäsin asiaa tutkiessani Kauneus ja Terveys blogiin, jossa kirjoittaja oli tehnyt pientä omakohtaista vertailua eri arpivoiteiden tehosta verrattuna hoitamattoman arven paranemiseen. Mielenkiintoni kasvoi Sothyksen arpivoiteeseen ja pihkavoiteeseen, jonka ohje löytyy Kyllä äiti tietää blogista. Sothyksen saaminen Irlannissa on ehkä asteen verran helpompaa kuin lähteä metsään keräilemään pihkaa kippoon mutta onnistuin löytämään valmistakin pihkavoidetta suomalaisesta nettikaupasta.   Hinta ko. voiteelle onkin jo sitten samaa tasoa Sothyksen voiteen kanssa, kun ynnää mukaan postikulut, että pitää tehdä pieni enten tenten kumpaa lähtisin kokeilemaan. 

Tai sitten pitäisi vain uskoa muita ja odottaa rauhassa sitä, että arvet vaalenevat itsestään. Niinhän sitä sanotaan, että aika parantaa haavat, miksei arvetkin?

Valmistautuminen h-hetkeen on alkanut...

Synnyttämään ei kuitenkaan ihan vielä olla menossa, mutta sairaalakassit alkavat pikkuhiljaa täyttyä tavarasta. Ja kyllä, kyseessä on nimenomaan useampi laukku, jota yritän pakkailla, koska yksi ei vain millään riitä. Toisin kuin Suomessa, Irlannissa synnyttämään saapuvan äidin täytyy raahata mukanaan melkoinen tavaramäärä! Pahimmassa hädässä sairaalasta toki saa tiettyjä tykötarpeita, mutta suuri osa varustuksista oletetaan löytyvän äidiltä itseltään. 

Tässäpä siis listaa siitä, mitä sairaalani ja irlantilaiset äidit suosittelevat ottamaan mukaan (jätän osan turhakkeista listaamatta, irkkumammat kun haluavat sairaalaan myös meikkejä ja hiustenkuivaimia jne)  

Äidille

- Synnytysvaatteet (kyllä, synnytetään ihan omissa vaatteissa)

- Äitiyskansio (vastaa Suomen neuvolakorttia)

- Yöpaitoja

- Aamutakki ja tohvelit

- Pyyhkeitä

- Siteitä (ISOJA, erityisesti synnyttäneille äideille tarkoitettuja)

- Hygieniatuotteita kuten shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, kylpysieni, hammarharja- ja tahna, hiusharja, huulirasva, dödö, kosteusvoide

- Pikkuhousuja (suositeltavana kertakäyttöisiä), mielellään mummomallia ja isoa kokoa, ettei purista jos vaikka joutuu sektioon ja pitäähän niiden jättisiteidenkin sinne sekaan mahtua

- Nenäliinoja (ymmärrän toki että synnytys herkistää ja saattaa nenäkin siinä vuotaa, mutta että pitää erikseen omat nenäliinatkin tuoda..)

- Rintaliivit (minun tapauksessa imetysliivit, imettäminen ei kuulu läheskään jokaisen irlantilaisäidin toiveisiin)

- Liivinsuojia

- Puhelin ja laturi (ei sovi unohtaa myöskään adapteria kun on Suomesta hankittu laturi)

- Naposteltavaa ja juotavaa

Vauvalle

- Bodeja

- Potkareita

- Neulepuseroita (tämä on vähän jännä, mutta kuulemma todellakin sairaalassa vaativat, että vauvalla on neulepusero päällä mm. kotiin lähtiessä)

- Vaippoja

- Myssyjä

- Puhdistusliinoja

- Pumpulia

- Hoitovoidetta ja baby lotionia (hoitovoidetta otan varalta pienen purkin, baby lotionia en)

- Ruokalappuja - Nämä korvaan ehdottomasti harsoilla. En ole koskaan nähnyt ketään imettämässä vauvaa, jolla killuu ruokalappu kaulassa!

- Tumput

- Tutteja

Ja toki sitten viimeisenä päivänä Doudan täytyy tuoda autokaukalo ja kassi, jossa on molempien kotiutumisvaatteet. Luin vähän irlantilaisten synnytystarinoita ja moni vaikutti olevan sitä mieltä, että sairaalakassien sisällöt tulisi olla laitettu ”kategorian” mukaan omiin pusseihinsa. Tämä on toki kätevää muun muassa synnytyksen jälkeen, kun kätilö tulee pyytämään vauvan ensivaatteita. Koska minä en välttämättä kykene/jaksa niitä alkaa tonkimaan kassista, on niiden helpompi olla omassa pussukassaan, jonka Douda voi nopeasti antaa kätilölle.

Alla olevilla tavaroilla olen saanut jo täytettyä kaksi kassia ja vielä puuttuu muutama tärkeä asia (kuten useammat imetysliivit, vaatteita, osa hygieniatuotteista, äitiyskansio, laturi ja niin edelleen). Kolmannessa kassissa tuleekin olemaan ainoastaan vauvalle tarvittavia vaatteita, joita en ole vielä onnistunut päättämään, kun on niin paljon mistä valita. Ja jos totta puhutaan niin jotenkin epäilyttää pakata kolmekiloiselle tarkoitettuja vaatteita, kun päähäni on jo pinttynyt ajatus ”jättiläisvauvasta”, joka painaa ainakin sen neljä kiloa heti syntyessään! :) 

Welcome to our new home!

Asuimme lähes vuoden edellisessä asunnossamme, joka oli irlantilaisittain kolea ja jonka ikkunat vetivät niin kovasti, että tuulisimpina päivinä verhotkin heiluivat. Vuotta aikaisemmin kiinteistönvälittäjämme oli mainostanut asunnon takapihalla olevaa ”private patiota”, joka sitten olikin kaikkea muuta kuin yksityinen! Naapurimme löysivät takapihastamme oivan oikoreitin heidän takaovensa ja parkkipaikan välille, naapurin herra ja hänen tuttavansa erehtyivät muutaman kerran luulemaan meidän asuntoamme omakseen, taloyhtiön lasten mielestä kivien viskominen ikkunoihin oli melkoista hupia ja yliherkkien varashälyttimien huutavat sireenit olivat osa jokapäiväisiä sulosointuja.

Tuossa olikin meillä jo ihan sopivasti syitä aloittaa uuden asunnon etsiminen – kodin, jossa voisimme aloittaa seuraavan taipaleemme elämässämme perheenä vauvan synnyttyä. Halusimme, että asunnossamme olisi enemmän neliöitä ja säilytystilaa, mutta pidimme tärkeänä myös asunnon sijaintia työpaikkamme ja rauhallisen ympäristön kannalta. Muutaman kuukauden etsinnän jälkeen löysimmekin juuri sen, mitä olimme etsineet – ihanaa!

Mielestäni muuttaminen on mukavaa, koska sen myötä pääsen aina tekemään kahta mielipuuhaani: organisoimaan ja sisustamaan :) Tulenkin kirjoittamaan useamman postauksen uuden asuntomme muuttumisesta kaaoksesta kodiksi.

Aloitan toivottamalla teidät tervetulleeksi asuntoomme, joten astukaa sisään kotoisaan eteistilaamme! Tai no..... kuten kuvista näkyy, ensireaktio eteisestä ei ollut kotoisa vaan synkkä ja viileä. 

Rakastan värejä ja yksityiskohtia: Mitä värikkäämpää ja erikoisempaa, sen parempi! Hankaluuksia eteistilan kanssa tuotti vaativa pohjapiirrustus. Olen edelleen vähän vaiheessa säilytysratkaisujen kanssa, joten jätin toistaiseksi kuvaamatta keittiöön menevän käytäväosuuden.Toivottavasti saan sen viimeisteltyä ennen vauvan syntymää!

 Minulla on paljon erilaisia huiveja ja tykkään vaihdella huiveja päivittäin. Tällä hetkellä huivit roikkuvat porraspylväistä, mutta keräävät helposti pölyä portaikon matosta. Ideoita huivien säilytysmahdollisuuksista otetaan ilomielin vastaan!

Pidän eteistilan tummasta lattiasta sellaisenaankin, mutta sateisina päivinä kaipaisin mattoa, joka keräisi enimmät kurat. Yleensä en ole suuremmin innostunut tervetulomatoista, mutta nyt jostain syystä ihastuin Argosin Home Sweet Home kynnysmattoon!

Keittiöön johtavalle käytäväosuudelle olen jo hetken aikaa yrittänyt katsella mattoa, mutta Irlannista ei tunnu löytyvän kunnollisia värikkäitä räsymattoja. ”Räsymattomaisin” matto löytynee tällä hetkellä Ikeasta: Andrupin monivärinen kudottu matto. 

Takeille en ole vielä keksinyt kunnollista säilytysratkaisua eteisessämme, mutta löysin Argosista ihanan Home sisustuskoukun. 

Vielä kun saisi porakoneen hankittua niin pääsisin kiinnittämään koukkuja seiniin :)

How it all began

”Täällä sitä nyt ollaan... Dublinin lentokentällä. Katsomme toisiamme hiukan hermostuneesti hymyillen ja suuntaamme laukkuinemme ulos. Hyppäämme ensimmäiseen taksiin ja annamme kuskille majapaikkamme osoitteen. Taksikuski aloittaa kyselytuokionsa vahvasti irlantilaisittain ääntäen: Mistä tulossa, minne menossa, mitä tekemässä. Niin, mitä olemmekaan tekemässä? Aloittamassa uutta elämää yhdessä, vain me kaksi.”

Viimeiset pari vuotta elämässäni ovat olleet melkoista vuoristorataa. Ex tempore päätös lähteä vaihto-opiskelemaan Hollantiin, tapaan elämäni rakkauden, jonka perässä lopulta muutan Ranskaan ja yhdessä suuntaamme sieltä Irlantiin. Täällä olemme nyt viihtyneet jo vuoden päivät kun vuoristoradan jännittävin osuus avautuu eteemme: Saamme lapsen! Oman pienokaisen joka on jo nyt varastanut äitinsä ja isänsä sydämen.

Tämä blogin tarkoituksena on olla paikka minulle jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani, antaa vinkkejä Irlantiin muuttaville ja miksei myös jo täällä asuville, kertoa lapsemme kasvattamisesta ja kasvamisesta sekä jakaa minun pieniä intohimojani ja harrastuksiani. Toivon, että viihdyt lukiessasi kertomuksiani ja vastaan mielelläni sinua askarruttaviin kysymyksiin, joita voit minulle esittää kommenteissa!

Hyvää kevättä ja alkavaa kesää kaikille!