Project maha vol 2

Muistattehan vanhan tuttumme Röllön?

Tässä hän jälleen on, aavistuksen kuihtuneena:

Vertailuna vieressä elokuun Roikku-Röllö

Huomatkaa, että arvet eivät näy enää niin selvästi (mutta housujen painauma kyllä näkyy), eli on kai noilla arpituotteilla jotain saatu aikaan! Leikkaushaava pilkistää ihan pikkiriikkisen jälkimmäisessä kuvassa, sekään ei ole niin punainen ja koholla kuin ennen – kiitos siskon antaman Kelo-cote arpigeelin. 

Mitä tapahtui sitten elokuun? Karppasin useamman kuukauden ajan ja paino putosi mukavan tasaista tahtia. Sitten tultiin tilanteeseen, ettei rahaa enää ole laittaa sen kulinaristisempiin aterioihin kuin tonnikalaan ja makaroniin. Imetyskin loppui kuukausi sitten joten hyvin vähän on tullut katsottua mitä syö tai monesti, Doudan mielestä kuulemma liian vähän. Liikuttuakin tuli ehkä vielä silloin elokuussa kun tuon ensimmäisen ”projekti maha” postauksen tein, mutta sen jälkeen erinäiset asiat johtivat siihen että passivoiduin täysin neljän seinän sisälle. Nyt on alkanut jälleen tuntumaan siltä että ulos pitäisi alkaa nokkaansa näyttämään hieman useammin.  Muutamat vatsarutistuksen tulee silloin tällöin tehtyä olohuoneen lattialla kun piika leikkii mutta monesti tajuan illalla sängyssä maatessa unohtaneeni ne ihan täysin.

Muistellaanpas nyt kuitenkin puolisen vuotta takaperin juuri ennen H-hetkeä: Puntariin ilmestyi melko roima luku 85. Elokuussa puntari oli minulle jo paljon suopeampi ja esitteli 70 kilon lukemaa. Tänään 3.12. tuosta lukemasta on onnistunut tippumaan 7,5 kiloa, eli puolessa välissä tavoitetta ollaan! 

Osa vanhoista vaatteeista toki mahtuu päälle mutta eivät okein enää näytä.... noh, hyviltä. Jättimäinen pallomahani kasvoi raskauden aikana semmoisiin mittoihin että nahan venyminen ja repeäminen oli väistämätöntä. Onneksi alla oleva kuvasarja kuitenkin osoittaa selvää parannusta maharepun kutistamisyrityksessä joten sille iso jee ja taputus olkapäälle!

Kesäkuu - Elokuu - Joulukuu

Nyt olen antanut itselleni seuraavaksi etapiksi painaa alle 60 kiloa ennen kuin tammikuun lopussa menen töihin. Aikaa siis reilu kuukausi, katsotaan kuinka käy kun on tuo joulukin tuossa välissä ;) Ja jos nuo reisien arvetkin alkaisivat tuosta haalenemaan kun muistaisin niitä hoitaa yhtä usein kuin maahaani..

Kyllä norsu lentää jos sille siivet annetaan

Tämän tekstin otsikko on hassu letkautus vanhalta tutulta vuosia sitten, mutta tuntuu että tällä hetkellä tuo lause vain kuulostaa niin hyvältä.

Mihin aika katoaa? Se painava norsu joka ennen tuntui etenevän niin hitaasti onkin yhtäkkiä ottanut siivet alleen ja lähtenyt kiitämään. Edellisestä postauksestani on mennyt vierähtämään jo yli kaksi kuukautta, itsestäni taas tuntuu, että aikaa on mennyt vain muutama hassu viikko. Tämän kahden kuukauden aikana pikku pöllöstämme on kasvanut entistä isompi, äänekkäämpi ja eritoten motoristisempi. Öisin on jo ihan tuttua löytää pinnasängystä mahalleen kääntynyt, täysin eri paikkaan sänkyä edennyt, pää pystyssä mölisevä pikkuinen. Öisin harrastellaan myös unihihkumisia ja erilaisia kurinoita. Vielä ei osata täysin istua ilman tukea mutta ei siihenkään enää kauaa mene.

Eniten tässä jännitetään Doudan kanssa sitä, milloin piika päättää lähteä konttaamaan. Melko paljon on jo punnertamista näkynyt ja pyllyä nostetaan korkealle mutta toistaiseksi lopputuloksena on muutaman minuutin jälkeen kärsimätöntä huutelua, kuten alla kuvassa.

 

Parasta tytön kasvamisessa on ehkä ruokailujen ja ruokarytmin muuttuminen. En enää imetä vaan olemme aloittaneet kiinteiden antamisen ja ruokajuomana toimii korvike. Mitään virallisia mittaustuloksia piikan kasvusta ei ole antaa kun seuraavaa neuvolakäyntiä ei ole edes tämän vuoden puolella, mutta paino huitelee jo reilusti yli seitsemän kilon ja vaatekoko on 62/68. 

Lähestyvä joulun aika ei ihme ja kumma tänä vuonna stressaa minua yhtään! Tarkoituksenamme on viettää joulu Ranskassa "appivanhempien" luona joten en ole inspiroitunut edes koristelemaan kotona. Osiltaan vähäiseen koristeluintoon vaikuttaa myös taloudellinen tilanteemme, minä kun lakkasin saamasta tukia lokakuussa joten elämme ainoastaan Doudan palkalla. 

Enemmän jännitän tulevaa tammikuuta, nimittäin au pairimme liittyy silloin seuraamme! :) Tulee olemaan erittäin mukavaa päästä tutustumaan häneen ja opettaa hänelle kaikki piikan rutiinit (niin, ne rutiinit jotka voivat vielä ennen tammikuutakin muuttua muutamaan kertaan) sekä esitellä paikkoja. 

  

Rutiineista tulikin mieleen asia josta olen ylpeä: tyttö laittaa joka ilta nukkumaan kahdeksan aikaan, ja lähes aina mukisematta. Ystäväni, jolla on muutamaa kuukautta vanhempi vauva, ilmoitti heidän lapsensa laittavan nukkumaan yhdentoista aikaan koska tämä on äidille helpompaa (jopa suositteli minun tekevän saman piikan kanssa). Ajattelin päässäni, miltä tuntuisi jos lapsemme pistäisikin 3 tuntia omaa nukkumaanmenoaikaansa myöhemmin unille - aika hurjaa! Nyt kun on tottunut siihen että piikan nukkuessa on se pari tuntia omaa aikaa jolloin siistitään päivän sotkut, syödään illallinen ja touhutaan omiamme tai katsotaan televisiota tai vain jutellaan. Tuo muutama tunti päivässä riittää minulle "akkujen lataamiseksi" ja jaksan taas seuraavan päivän hoitaa piikaa iloisin mielin.

Ajattelin pian värkätä kasaan postauksen projekti mahaan liittyen ja pistää pienet vertailut käyntiin, oma pää kun sattuu joskus olemaan petollinen sille mitä peilistä näkyy ja mitä todellisuus oikeasti sitten on. Arpien hoito ei olekkaan jatkunut yhtä tunnollisesti kuin alunperin oli tarkoitus joten niiden helottamisesta saan syyttää ihan vain itseäni.

Nyt over and out - ja uutta tekstiä kehiin "hituisen" rivakammin ;)

Kehitysraportti

Neitokaisen kehittyminen kolmessa kuukaudessa tuntuu meistä melko hurjalta vaikka aika pitkälti kehitys meneekin ihan tekstikirjan mukaan. Kuten varmasti jokainen äiti, olen ollut huolestunut muun muassa siitä kasvaako lapseni tarpeeksi, nukkuuko hän tarpeeksi, stimuloimmeko häntä tarpeeksi jne. Toisinaan tarvitsen vakuuttelijaksi äitini, toisinaan Doudan ja joskus jopa lääkärin tai hoitajan (vastaa Suomen neuvolatätiä). ”Hyvin hän kasvaa”, ”hyvin hän nukkuu”, ”hyvin hän näyttää viihtyvän leikkimatolla leluineen”, mutta aina itsellä pitää sanoa se ”mutta” :)

Tuokoot tämä kehitysraportti minulle hetken mielenrauhan jotta välissä rauhoituttua huoliltani ja pystyn nauttimaan lapsestani ja hänen uusista taidoistaan.

Painon kehitys:

Syntymäpaino: 3,85kg

                      2 vko 4,4kg

                      6 vko 4,7kg

                      3kk 1vko 5,9kg

Pituuden kehitys:

Syntymäpituus: 52cm

                       2 vko 57cm

                       6 vko 59cm

                       3kk 1vko 63,5cm

 

Ensimmäinen kuva otettu alle vuorokauden ikäisenä, toinen reilun kuukauden ikäisenä ja kolmas 2,5kk vanhana

Jo sairaalassa meille opetettiin kolmen tunnin ruokailurytmi, joka onkin toiminut hyvin siihen asti kunnes Douda totesi minulle, ettei piika edes näytä nälkäiseltä minun tunkiessani jo rintaa suuhun ”koska viime syötöstä on jo kolme tuntia”. Alussa olin närkästynyt, TOTTAKAI minä äitinä tiesin milloin lapsellani on nälkä! Päätin kuitenkin jättää sillä kertaa syöttämättä koska oletin pääseväni todistamaan Doudan väitteen vääräksi. Mutta kuinkas kävikään – Piika viihtyi erittäin hyvin syömättä vielä yhden ylimääräisen tunnin! Nyt annankin taas neidin itse kertoa koska nälkä iskee ja imetysvälit ovat pidentyneet keskimäärin puolella tunnilla.

Kaikeksi onneksi piika ei sylje pulloa sen suuhun saatuaan vaan ymmärtää hyvinkin nopeasti että mahantäytettähän sieltä virtaa. Tällä hetkellä on meneillään päivä 2/9 pullorumbaa saamieni antibioottien aka imetyskiellon takia. Ensimmäistä kertaa korviketta maistaessa ilme oli kyllä äidin mielestä melko hulvaton vaan onneksi toisella yrittämällä maistui jo vähemmillä irvistyksillä ja kolmannella vedettiin jo kulmia kurtistelematta koko pullo tyhjäksi ;)

Kiinteiden maistelu aloitettiin muutama viikko sitten puolikkaalla teelusikallisella bataattia, nyt olemme maistelleet jo muutaman päivän kesäkurpitsaa ja seuraavaksi siirrytään kukkakaaliin. Miksi jo nyt? Koska 7 kuukauden iässä piika ei ole enää täysimetyksellä vaan ruokapuolen hoitaa päivisin au pair. Piikalla on myös paha tapa puklailla hyvinkin runsaasti, jopa kahden tunnin päästä syötöstä (refluksiaa ei ole todettu), joten kiinteät toisivat toivottavasti tähän helpostusta. Koska kiinteät ovat kehissä, päätin tänään kokeilla ensimmäistä kertaa kuinka nokkamukista hörppiminen onnistuisi. Kyllähän sitä maitoa suuhun asti saatiin imettyä mutta piika ei älynnyt sitä niellä vaan valutti aina hymyillen vaatteilleen :) Joku päivä sekin vielä opitaan! 

Unet olemme saaneet tällä hetkellä oikein mukavaan rytmiin. Öisin nukutaan ensimmäinen pätkä kuusi tuntia ja toinen pätkä kolme tuntia. Unirytmi saatiin parannettua siirtämällä piika nukkumaan omaan huoneeseen, jolloin en herää joka pienimpäänkin ähkimiseen ja mene ”tökkimään” vauvaa turhaan. Tai vielä pahempaa, imettämään vaikka toinen vain haluaisi ähistä sen pierun pihalle ja jatkaa unia. Ilmavaivat olivat meillä myös yksi aiempien huonojen unien aiheuttaja mutta ne onneksi loppuivat piikan ollessa parin kuukauden ikäinen.

Päiväunia nukutaan suurinpiirtein neljä kertaa päivässä ja joka kerta hirsiä vedetään tunnista kahteen tuntiin (ellei joku postimies tule juuri silloin rämisyttämään ovikelloa joka kirjaimellisesti rämisee). Päiväuniin saatiin meidän huushollissa mukavasti pituutta kun päivät rytmitettiin Tracy Hoggin suositteleman EASY metodin mukaan (Eat Active Sleep Your time).

Yöunia on tosin alkanut hieman häiritsemään piikan motorisen osaamisen kehittyminen. Nyt kun ollaan pari viikkoa sitten opittu 1. kääntyilemään selältä molemmille kyljille 2. pyörimään napansa ympäri ja 3. kääntymään mahalta selälleen, ei ikinä tiedä mistä asennosta tuon vauvelin oikein löytää pinnasängystä ähisemästä. Melko usein pyöriminen tyssää 90 asteen kääntymisen jälkeen siihen että jalat potkivat pinnoja samalla kun pää kolisee toisen laidan pinnoihin.

 

Muita piikan ”taidonnäytteitä” isälle ja äidille on ollut pään kohottaminen reilun kahden kuukauden iässä ja sen tukeminen  vajaan kolmen kuukauden iässä. Nyt pystytään jäpittämään jo niin pitkiä aikoja että äiti ei enää pelkää vauvan hakkaavan päätänsä lattiaan muutaman sekunnin välein. Maailman kivoin leikki tällä hetkellä onkin lentokoneena lentäminen ja pää pystyssä tutkaaminen :)

Tarttumista alettiin harjoittelemaan samoihin aikoihin pään kohottamisen kanssa ja nyt pystytäänkin jo repimään äitin kaula-aukkoa alas jos sille päälle satutaan. Myös isommat pehmeät lelut pysyvät hyvin käsissä – ja eksyvät suuhun (nyrkit on siellä majailleet jo jonkin aikaa). Lempileluna tällä hetkellä värikäs helistinpurulelu, harmi vaan kun se ei kokonaisena mahdu suuhun.

 

Valinnan vaikeus, kumpi menee suuhun ensin?

Myös istumaan ollaan jo innokkaasti punkemassa eikä äitin ja isän sylissä enää viihdytä laisinkaan makuuasennossa. Tuettuna istuminen on hurjan hauskaa ja ”vatsalihastreeni” on suorastaan ratkiriemukasta! Sitterissä ei voida istua ilman turhautunutta ärinää, kun vyö estää suurimmat punkemisyritykset ja jos tyhmä äiti ei älyä ottaa syliin punkemaan, niin kohta päästetään ilmoille semmoinen karjunta, että äitillä tulee melkoinen kiire päästä hiljentämään vapauttamaan pikkuinen.

Seuraavan kehitysraportin teen muutaman kuukauden kuluttua (tai heti kun järki meinaa taas jättää ja alan höösäämään turhia). Nyt katsomaan tulevan seikkailijattaren uusimpia temmellyksiä leikkimatolla!