Kyllä norsu lentää jos sille siivet annetaan

Tämän tekstin otsikko on hassu letkautus vanhalta tutulta vuosia sitten, mutta tuntuu että tällä hetkellä tuo lause vain kuulostaa niin hyvältä.

Mihin aika katoaa? Se painava norsu joka ennen tuntui etenevän niin hitaasti onkin yhtäkkiä ottanut siivet alleen ja lähtenyt kiitämään. Edellisestä postauksestani on mennyt vierähtämään jo yli kaksi kuukautta, itsestäni taas tuntuu, että aikaa on mennyt vain muutama hassu viikko. Tämän kahden kuukauden aikana pikku pöllöstämme on kasvanut entistä isompi, äänekkäämpi ja eritoten motoristisempi. Öisin on jo ihan tuttua löytää pinnasängystä mahalleen kääntynyt, täysin eri paikkaan sänkyä edennyt, pää pystyssä mölisevä pikkuinen. Öisin harrastellaan myös unihihkumisia ja erilaisia kurinoita. Vielä ei osata täysin istua ilman tukea mutta ei siihenkään enää kauaa mene.

Eniten tässä jännitetään Doudan kanssa sitä, milloin piika päättää lähteä konttaamaan. Melko paljon on jo punnertamista näkynyt ja pyllyä nostetaan korkealle mutta toistaiseksi lopputuloksena on muutaman minuutin jälkeen kärsimätöntä huutelua, kuten alla kuvassa.

 

Parasta tytön kasvamisessa on ehkä ruokailujen ja ruokarytmin muuttuminen. En enää imetä vaan olemme aloittaneet kiinteiden antamisen ja ruokajuomana toimii korvike. Mitään virallisia mittaustuloksia piikan kasvusta ei ole antaa kun seuraavaa neuvolakäyntiä ei ole edes tämän vuoden puolella, mutta paino huitelee jo reilusti yli seitsemän kilon ja vaatekoko on 62/68. 

Lähestyvä joulun aika ei ihme ja kumma tänä vuonna stressaa minua yhtään! Tarkoituksenamme on viettää joulu Ranskassa "appivanhempien" luona joten en ole inspiroitunut edes koristelemaan kotona. Osiltaan vähäiseen koristeluintoon vaikuttaa myös taloudellinen tilanteemme, minä kun lakkasin saamasta tukia lokakuussa joten elämme ainoastaan Doudan palkalla. 

Enemmän jännitän tulevaa tammikuuta, nimittäin au pairimme liittyy silloin seuraamme! :) Tulee olemaan erittäin mukavaa päästä tutustumaan häneen ja opettaa hänelle kaikki piikan rutiinit (niin, ne rutiinit jotka voivat vielä ennen tammikuutakin muuttua muutamaan kertaan) sekä esitellä paikkoja. 

  

Rutiineista tulikin mieleen asia josta olen ylpeä: tyttö laittaa joka ilta nukkumaan kahdeksan aikaan, ja lähes aina mukisematta. Ystäväni, jolla on muutamaa kuukautta vanhempi vauva, ilmoitti heidän lapsensa laittavan nukkumaan yhdentoista aikaan koska tämä on äidille helpompaa (jopa suositteli minun tekevän saman piikan kanssa). Ajattelin päässäni, miltä tuntuisi jos lapsemme pistäisikin 3 tuntia omaa nukkumaanmenoaikaansa myöhemmin unille - aika hurjaa! Nyt kun on tottunut siihen että piikan nukkuessa on se pari tuntia omaa aikaa jolloin siistitään päivän sotkut, syödään illallinen ja touhutaan omiamme tai katsotaan televisiota tai vain jutellaan. Tuo muutama tunti päivässä riittää minulle "akkujen lataamiseksi" ja jaksan taas seuraavan päivän hoitaa piikaa iloisin mielin.

Ajattelin pian värkätä kasaan postauksen projekti mahaan liittyen ja pistää pienet vertailut käyntiin, oma pää kun sattuu joskus olemaan petollinen sille mitä peilistä näkyy ja mitä todellisuus oikeasti sitten on. Arpien hoito ei olekkaan jatkunut yhtä tunnollisesti kuin alunperin oli tarkoitus joten niiden helottamisesta saan syyttää ihan vain itseäni.

Nyt over and out - ja uutta tekstiä kehiin "hituisen" rivakammin ;)